Jokainen meistä tarvitsee hengähdystaukoja. Jokainen meistä tarvitsee aikaa itselleen. Jokainen meistä tarvitsee hetkiä pois hälinästä. Tapoja ja keinoja on monia - mitä Sinä teet silloin? Minä tartun lankoihin.

Käsitöiden uudelleen löytäminen on ollut liioittelematta yksi aikuisikäni suurimmista jutuista. En vieläkään osaa tarkalleen sanoa, miksi aikanani lopetin teini-iän harrastukseni. Ehkä muut asiat nousivat hetkellisesti tärkeämmiksi. Ehkä minulla ei ollut aikaa. Ehkä sen hetkinen ympäristö ohjasi toisenlaiseen suuntaan. Ehkä käsitöiden tekeminen ei ollut silloin cool. En tiedä tarkkaan. Kaikelle on kuitenkin aikansa ja muutama vuosi sitten löysin ne uudestaan. Ja voi sitä riemua! Ylpeänä tunnustan, ettei nykyään mene päivääkään ettenkö tarttuisi jonkinlaiseen käsityöhön! Edes hetkeksi. Ihan vähän tästä näin. Pari solmua, kolme silmukkaa. Yksi kerros. Viisi minuuttia.

Usein minulla on muutama erilainen työ kesken ja pallottelen niitä fiiliksen ja tilanteen mukaan. Maalata ei voi jos tekee mieli olla pikkutarkka ja nillittää. Virkkuuta ei voi ottaa käteen jos tekee mieli sutia suuria linjoja. Suurta makrameeseinävaatetta ei voi solmia junamatkalla. Siksi olenkin todennut, että käsityöihmisiä ja -harrastajia riivaava keskeneräisten projektien jatkuva suma (jonka usein itse leimaamme ”viaksi”) ei oikeastaan olekaan yhtään huono asia – päinvastoin. On hyvä pitää vireillä vähän kaikkea! Silloin nimittäin säilyy myös vapaus valita.

Olen huomannut, että itselläni kaikista määrittävin tekijä teknikan valinnalle on oma vireystaso ja mielentila. Omani ja myös monen muun suuri rakkaus, makramee, on tekniikka joka kohtalaisen kiitollisena ja suhteellisen säyseästi muotoutuu ainakin itselläni lähes kaikkiin energiatasoihin. Voin solmia iloisena, voin solmia energisenä. Voin solmia mietteliäänä, voin solmia väsyneenä, voin solmia surullisena. Tekemisen lopuksi hyvä mieli on paisunut vieläkin paremmaksi ja surullinen mieli sulanut vienoksi hymyksi. Väsymys on väistynyt ja maailman ongelmat eivät ehkä ole kokonaan ratkenneet, mutta ne ovat muuttuneet helpommin käsiteltäviksi.

 

On kuitenkin olemassa tunnetila, jolloin en koskaan kykene solmimaan. En koskaan. Se on kiukku. En tiedä miksi näin on. Ärtyneenä yhteistyö köysien ja lankojen kanssa ei vain etene. Hetki sitten oivalsin, että tämä on melko mahtava asia – se nimittäin tekee kaikesta luomastani makrameesta hyvän mielen tuotteita! Vastaanottajan ei koskaan tarvitse miettiä että olisin valmistanut hänen valitsemansa tuotteen hampaita kiristellen ja patti otsassa, vaan hän tietää että tuoteen jokainen solmu on tehty rakkaudella. Välillä hymyillen, välillä mietiskellen, välillä kulmat kurtussa maailman menoa pohtien. Sisään ja ulos hengitellen. Mutta ei koskaan kiukutellen. Henkilökohtaisesti uskon myös, että tekijän energia siirtyy jollain tavalla tuotteeseen ja välittyy seuraavalle omistajalle. Siksi pyrin aina siihen, että oma energiani saisi vastaanottajassa aikaan hymyä ja hyvää mieltä.

Makrameen maadottava vaikutus on vertaansa vailla ja varmasti osittain juuri siitä syystä se on löytänyt paikkansa niin monien sydämiin. Kuten jo aiemmin totesin, jokaisella meistä olisi mielestäni tärkeää olla ainakin muutama asia, jolla saamme itsemme palautettua takaisin hetkeen kaiken arjen pyörityksen keskellä. Muutama asia, joka on vain meitä itseämme varten. Sen ei tarvitse olla lankatekniikka tai edes käsityö. Se voi olla ruoanlaitto. Se voi olla musiikki. Se voi olla liikunta. Mitä Sinä teet, kun on aika ladata akkuja?