Olin hullu kukkamuija jo kauan ennen kuivakukkien trendiksi nousemista. Keräilin kodin hyllyille ja pöydille erinäisiä pieniä ja isoja asetelmia, istuttelin taimia keväisin ja jakelin niitä ystävilleni toukokuussa. Syksyisin varustauduin talven tuloon asiaankuuluvalla pieteetillä – googletin kasvien lepokaudet, hankin tarpeelliset kasvilamput ym. ym. Joka talvi jännitin sormet ristissä montako kasvia onnistun pitämään hengissä seuraavaan kesään ja joka talvi myös kärräsin vähintäänkin yhden luovuttaneen kompostiin kun yhteinen taipaleemme syystä tai toisesta päättyi. Rehellisyyden nimissä olen tullut siihen tulokseen, että oma henkilökohtainen ongelmani lienee ylihoitaminen – en malta antaa kasvien vain olla ja tästä syystä niiden vapautta janoava luonne tukahtuu hengiltä.

Edellisten kokemusten saattelemana olin arvatenkin hyvin riemuissani, kun kuivakukkien suosio sisustuksessa lähti uuteen nousuun. Se nimittäin tarkoittaa yleensä automaattisesti sitä, että valikoima kasvaa ja saatavuus paranee. Ensin kotiimme muutti puska tai pari, tiedättehän, tuosta noin olohuoneen ruokapöydälle ja keittiön kulmaan. Sitten mieleen pulpahti ihan hullun överi idea kukilla täytetystä valtavasta korista! Malttamaton luonteeni jaksoi puntaroida ehkä päivän, kunnes päätin että jep – idea ei ole paitsi toteuttamiskelpoinen mutta myös aivan pakko saada. Muiden perheenjäsenten kulmien kohotteluista huolimatta raahasin kotiin maailman kauneimman korin ja ladoin sen täyteen erilaisia muotoja ja värejä. Ja AH! Siitä tuli täydellinen! Yhä edelleen joka kerta astuessani korin nykyiseen sijoituspaikkaan makuuhuoneeseen esteetikko minussa hymisee tyytyväisyydestä ja minut valtaa jokin käsittämättömän levollinen, mökkimäinen tunnelma. Rakastan kukkakoriani enkä usko luopuvani siitä vielä pitkään aikaan mistään hinnasta.

Parasta kuivatuissa kukissa on mielestäni ehdottomasti helppohoitoisuus. Ei tarvitse kastella, ei suihkutella, ei lannoittaa – täydellistä kaltaiselleni huithapelille! Värit voi valita kodin mukaan: luonnollisia sävyjä rauhallisen tunnelman luojalle, mustaa tummien värien rakastajalle, kaikkea mahdollista hulluttelijalle. Asetelmista voi luoda isoja ja moninaisia tai oksia voi pudottaa pulloon vain muutaman. Kaikki toimii. Kuivakukat pärjäävät kodin pimeimissä nurkissa. Niissä jonne ikkunoista siivilöityvä auringonvalo ei yllä ja jotka tästä syystä ovat usein huonoja kasvupaikkoja “oikeille” kasveille. Kuivakukilla syntyy tunnelmaa myös kodin kokonaan ikkunattomiin ja kosteisiin tiloihin. Värit pysyvät kukissa hyvin ja käytännössä ne ovat jolleivat nyt ikuisia niin ainakin erittäin pitkäikäisiä. Ainoastaan suora auringonvalo on kuivakukkien väreille haaste. Altistuessaan suoralle UV-valolle ne käyttäytyvt kuten muutkin orgaaniset materiaalit ja saattavat haalistua tai alkaa taittaa enemmän ruskeaan. Värjättyjä kukkia ei siis kannata asettaa ainakaan koko vuodeksi suoraan eteläikkunalle.

Lopuksi vielä vastaus polttavaan kysymykseen – kuinka monta kimppua sitten menee kokonaisen korin täyttämiseen? Omaani meni 11 eikä se ole vielä aivan täynnä. Vielä mahtuisi muutama. Hmm.